Info
Sarjakuva-Akatemia ry on voittoa tavoittelematon yleishyödyllinen yhdistys, jonka tarkoituksena on ylläpitää sarjakuviin, sekä niiden tuottamiseen ja julkaisemiseen, liittyvää harrastustoimintaa.
Kuinka kaikki alkoi?
Mikkelin nuorisotoimen talvesta 1991 pitämä parin viikonlopun mittainen sarjakuvan tekoon tutustuttanut kurssi osoittautui niin suosituksi, että seuraavana syksynä päätettiin järjestää aiheen tiimoilta viikottainen kerho, jonka vetäjänä toimisi jo kurssinkin ohjannut mikkeliläinen taiteilija Petteri Puustinen. Kerhotyönä valmistuikin ensimmäinen sarjakuvalehti, LeMon. Kerholle oli jo tuolloin, vuonna 1992, valittu ylväs nimi: Mikkelin Sarjakuva-Akatemia.
Ruutuhulluus leviää
Kaikki ei kuitenkaan ollut ruusuisesti: vaikka lehti oli myynyt ja lisäpainoksen ansiosta oltiin jopa lähellä sadan kappaleen levikkiä, ei lehden laadussa silti ollut hurraamista. Kävijämäärän vähäisyyden takia viikottainen kerho oli muuttunut kaksi kertaa kuussa pidettäväksi. Lisäksi Petteri Puustisen oli luovuttava Akatemian ohjaamisesta omien kiireidensä takia. Puustisen tilalle astuivat Länsi-Savon toimittaja Olli Lampi sekä pila- ja sarjakuvapiirtäjä Jouko Innanen. Uusien asiantuntijavoimien avustuksella innokkaat akatemialaiset kasasivat uuden lehden, nyt nimeltään Ruutuhullu. Ensimmäinen Ruutuhullun vuosikerta 1993 sisälsi kaksi lehteä, kevät- ja syysnumeron. Samoin seuraavana vuonna, mutta sen akatemialaiset muistavatkin parhaiten keväisestä "Pimeys- hulluus ja kuolema -numerostaan". Vuosi 1995 olikin akatemian kulta-aikaa, sillä tuolloin julkaisujen määrä- ja laatusuhde tavoitti silloisen huippunsa. Vaikka varsinaisia Ruutuhulluja ilmestyikin vain yksi numero, julkaistiin lisäksi ensimmäinen Kersantti Napalm-spesiaali, sekä yhtälailla legendaarinen ensimmäinen Vappuhullu- sarjakuva- ja pilalehti. Eikä suinkaan vähäisimpänä, Ilta-Sanomat julkaisi kuukauden kotimaisena strippisarjana toukokuun ajan Maken & akatemialaisten yhteistuotannon, Puhemiehen.
Yhdistystoiminta
Vuonna 1995 kerhon sisäpiiri allekirjoitti yhdistyksen perustamiskokouksen pöytäkirjan, ja toiminta alkoi olla muutakin kuin kerhossa istumista ja sarjisten piirtämistä. Vuoden 1996 puolella oli vuorostaan Jouko Innasen aika jättää akatemialle jäähyväiset töittensä vuoksi, Olli Lampi oli joutunut lähtemään hieman aikaisemmin. Akatemian sarjakuvakerhon vetäjäksi siirtyi Ruutuhullun päätoimittajana ja Akatemian puheenjohtajana jo aiemminkin toiminut perustajajäsen Vesa Vitikainen. Sarjakuva-alan osaaminen oli kysyttyä, sillä useat koulut ja yhteisöt olivat ennenkin pyytäneet luentoja, joita myös kernaasti annettiin.
Strippikisa ja näyttelyt
Vuosi 1996 oli jo aikaa jolloin opiskelut, isänmaan kutsut ja muut kutsumukset alkoivat verottaa akatemian väkeä. Vanha sisäpiiri piti luonnollisesti yhteyttä toisiinsa, mutta yhteistyö ei ollut varsin helppoa pitkien välimatkojen takia. Luonnollisesti kaksi Mikkelin kirjastossa ja nuorisokahvila Pikku Hukassa pidettyä näyttelyä houkuttelivat uutta, nuorta polvea akatemiaan. Samoin teki strippikilpailu, joka järjestettiin tyytymättömyydestä useisiin palkitsemattomiin osallistumisiin Kemin vuosittaisissa sarjakuvakisoissa, värväämismielessä sekä julkisuuden takia. Uusia akatemialaisia saatiinkin joukolla mukaan, ja strippikisan palkitut julkaistiin kisalehdessä, jonka valmistukseen ei kyllä varsinaisella Akatemialla ollut osaa eikä arpaa, olihan kyseessä puolueeton kisa. Vuoden ainoa Ruutuhullu oli jo ilmestynyt, samoin vappulehti, mutta uusi kerholaisten polvi sai taas seuraavan vuonna uusia tyhjiä ruutuhullun sivuja täyttääkseen, samoin kolmas vappulehti oli pääasiassa uuden polven heiniä.
Vanhuksillakin väpättää
Mutta olivatko Akatemian alkuperäisjäsenet jo luopuneet jalosta taiteen lajista, vaiko kadonneet kokonaan? Eihän toki, sillä merkkejä paluusta oli jo ilmassa, sillä ainakin osa vanhuksista oli sen verran vireää porukkaa, että heidän onnistui saada kasaan Ruutuhullu-spesiaali Napalm palaa vuonna 1997, poistaen pelon niiltä jotka jo epäilivät kalkkisten lopettaneen. Vuonna 1998 ei enää julkaistu vappulehteä, sillä teki jo tiukkaa josko uusi päätoimittaja Mika Sappinen saisi puristettua nuorten kerholaistensa kynistä sarjoja edes yhteen lehteen. Tämä onnistuikin, vaikka lehti jouduttiinkin kustannussyistä ottamaan tavallista pienempään kokoon ja pienemmällä painoksella. Vanhempi polvi katseli "next generationin“ sarjakuvalehteä sekavin tuntein, mutta voimiaan kasattuaan julkaisi ensimmäisen oman, uuden, vanhan kaartin tekijöiden lehden, Sirkkelin. Täytyyhän vanhoillakin olla oma hupinsa.
|
|
